3. hiihtovaellus

Tiistaista torstaihin meillä oli kolmas ja viimeinen koko ryhmän yhteinen hiihtovaellus. Tällä kertaa opettajaksi lähti Tore, entinen Norjan maajoukkuehiihtäjä. Huh, meitä vähän hirvitti että siitä tulee Norjan armeija kahessa päivässä -tyyppinen kurssitus. Kaikkien yllätykseks reissu oli ihan huippu rento ja mahtava. Paras hiihtoreissu näin pitkälle! Tällä kertaa matkassa ei ollut koiria, joten meidän piti itse vetää kelkkoja perässämme aina vuorotellen. Toimi ihan hyvin!

Tiistaina heti alkuun jaettiin ryhmä kolmeen pienempään ryhmään. Joka ryhmälle jaettiin gps-laitteet ja opastettiin kuinka niitä käytetään. Sen jälkeen annettiin joka ryhmälle eri koordinaatit mihin piti hiihtää ja sitten yhteisen tapaamispaikan koordinaatit. Miun ryhmässä oli Noora ja Douwe. Oli aika hauskaa suunnistella keskenään ja gps osoittautu kultaakin kalliimmaks tuossa maastossa. Välillä ei näkyny mitään muuta kuin pelkkää valkoista horisontissa, joten on melko mahdotonta sanoa, että missä ollaan kartalla ja kuinka pitkä matka vielä on edessä. Onnistuttiin kuitenkin löytämään pisteet lähestulkoon oikein ja löydettiin aina tapaamispaikka, joten homma toimi!

Ei ihan hirveesti maamerkkejä, minkä avulla suunnistaa.

Menomatkalla miä olin ekana hiihtämässä ja tuli loiva alamäki. Sit yhtäkkiä alko näyttää et se onki jotenki jyrkempi, etten enää nähny pohjaa. Onneks ei ollu kovat vauhdit, että sai pysäytettyä ja himmailtua eteenpäin. Sit tajusin et hei, tää on tämmönen hullunmoinen rotko tässä meijän eessä. Pikkasen alko säikäyttämään, että jos siihen ois vetässy kovilla vauhdeilla, ja vielä kelkan kans, niin ois ollu entistä hankalampi pysäyttää. Huijui, no onneks selvittii säikäyksellä ja kierrettiin mokoma rotko.

Leiripaikkana toimi pieni Gammi(?), jossa oli sisällä yks kerrossänky, kulmassa pieni takka/keittolevy ja pöytä. Sisällä ei nukkunut kukaan, mutta se oli hyvä monojen kuivaamiseen ja jotkut tais siellä myös vähän kokkailla. Mutta se mitä minä arvostin tässä leiripaikassa oli vessa. Enkä ollut ainoo! :D Vaikkei huussin ovea lumen takia saanu edes kunnolla kiinni, niin se tuntui luksukselta. Hahh, elämän pieniä iloja.

Gammi näytti vähän Röllin asumukselta

Kun saavuttiin leiriytymispaikalle pistettiin teltat pystyyn, ja osa halus lähtee pilkkimään. Minuu eikä paria muuta kiinostanu pilkkiminen, joten mentiin kiipeemään yhelle huipulle ja laskettiin alas pariinkin kertaan. Oli ihan huippua, kun oli tyhjät rinteet ilman kiviä tai puita ja lumi ei upottanu! Mahtia! Rakennettiin myös odotellessä Nooran ja Helin kans nuotiopaikka. Se oli kyllä taidonnäyte, mut tais sitä pari muuta joutua parantelemaan kun notski ei meinannu saada ilmaa tarpeeks. Hups.

Meijän keittiönurkkaus 

Mulla ja Roosalla oli myös esitelmän pito tällä reissulla. Me pidettiin esitelmä revontulista. Aihe oli ihan mielenkiintonen, mutta kaikkien avaruusjuttujen ja kaasureaktioiden selostaminen jo suomeks on aika haastavaa meikäläiselle, saatika sitten englanniks. Noh, mutta onneks meistä kukaan ei oo ydinfyysikko tai natiivi englannin puhuja. Hihi.

Miä nukuin teltassa parhaiten näistä öistä mitä täälllä on tullu nukuttua! Heräsin ekan kerran ja olin haltioitunut että itseasiassa heräsin unesta enkä vaan semmosesta horroksesta. Muutkin tais olla nukkunut ihan ok. Aamulla kun kurkkasi teltasta ulos, niin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Voisko parempaa keliä olla?! Syötiin aamiaiset, pakattiin kamat ja saatiin uudet koordinaatit mitä kohti alettiin hiihtelemään. Oli aivan mahtia hiihtää lumisilla rinteillä auringonpaisteessa täydessä hiljaisuudessa. Ihan loistava kokemus. Just puhuttiin muitten kanssa että ekaa kertaa tuntuu noillla reissuilla että haluais itseasiassa jäädä toiseksi yöksi. Tahtoo uudelleen!

Lounastauko auringonpaisteessa

Kairattiin reikiä juomaveden ottamista varten

Paluumatka

Paluumatkalla mentiin lopussa kaikki yhdessä takasin parkkipaikalle, mistä taksi taas nouti meidät takasin Altaan. Nyt on vähän lihakset kipeät, mutta olo on innostunut ja voisin lähtee heti takasin! Ainoo harmi on se, ettei noita maisemia yksinkertasesti saa kuviin ikuistettua.

 - Veera