3. hiihtovaellus

Tiistaista torstaihin meillä oli kolmas ja viimeinen koko ryhmän yhteinen hiihtovaellus. Tällä kertaa opettajaksi lähti Tore, entinen Norjan maajoukkuehiihtäjä. Huh, meitä vähän hirvitti että siitä tulee Norjan armeija kahessa päivässä -tyyppinen kurssitus. Kaikkien yllätykseks reissu oli ihan huippu rento ja mahtava. Paras hiihtoreissu näin pitkälle! Tällä kertaa matkassa ei ollut koiria, joten meidän piti itse vetää kelkkoja perässämme aina vuorotellen. Toimi ihan hyvin!

Tiistaina heti alkuun jaettiin ryhmä kolmeen pienempään ryhmään. Joka ryhmälle jaettiin gps-laitteet ja opastettiin kuinka niitä käytetään. Sen jälkeen annettiin joka ryhmälle eri koordinaatit mihin piti hiihtää ja sitten yhteisen tapaamispaikan koordinaatit. Miun ryhmässä oli Noora ja Douwe. Oli aika hauskaa suunnistella keskenään ja gps osoittautu kultaakin kalliimmaks tuossa maastossa. Välillä ei näkyny mitään muuta kuin pelkkää valkoista horisontissa, joten on melko mahdotonta sanoa, että missä ollaan kartalla ja kuinka pitkä matka vielä on edessä. Onnistuttiin kuitenkin löytämään pisteet lähestulkoon oikein ja löydettiin aina tapaamispaikka, joten homma toimi!

Ei ihan hirveesti maamerkkejä, minkä avulla suunnistaa.

Menomatkalla miä olin ekana hiihtämässä ja tuli loiva alamäki. Sit yhtäkkiä alko näyttää et se onki jotenki jyrkempi, etten enää nähny pohjaa. Onneks ei ollu kovat vauhdit, että sai pysäytettyä ja himmailtua eteenpäin. Sit tajusin et hei, tää on tämmönen hullunmoinen rotko tässä meijän eessä. Pikkasen alko säikäyttämään, että jos siihen ois vetässy kovilla vauhdeilla, ja vielä kelkan kans, niin ois ollu entistä hankalampi pysäyttää. Huijui, no onneks selvittii säikäyksellä ja kierrettiin mokoma rotko.

Leiripaikkana toimi pieni Gammi(?), jossa oli sisällä yks kerrossänky, kulmassa pieni takka/keittolevy ja pöytä. Sisällä ei nukkunut kukaan, mutta se oli hyvä monojen kuivaamiseen ja jotkut tais siellä myös vähän kokkailla. Mutta se mitä minä arvostin tässä leiripaikassa oli vessa. Enkä ollut ainoo! :D Vaikkei huussin ovea lumen takia saanu edes kunnolla kiinni, niin se tuntui luksukselta. Hahh, elämän pieniä iloja.

Gammi näytti vähän Röllin asumukselta

Kun saavuttiin leiriytymispaikalle pistettiin teltat pystyyn, ja osa halus lähtee pilkkimään. Minuu eikä paria muuta kiinostanu pilkkiminen, joten mentiin kiipeemään yhelle huipulle ja laskettiin alas pariinkin kertaan. Oli ihan huippua, kun oli tyhjät rinteet ilman kiviä tai puita ja lumi ei upottanu! Mahtia! Rakennettiin myös odotellessä Nooran ja Helin kans nuotiopaikka. Se oli kyllä taidonnäyte, mut tais sitä pari muuta joutua parantelemaan kun notski ei meinannu saada ilmaa tarpeeks. Hups.

Meijän keittiönurkkaus 

Mulla ja Roosalla oli myös esitelmän pito tällä reissulla. Me pidettiin esitelmä revontulista. Aihe oli ihan mielenkiintonen, mutta kaikkien avaruusjuttujen ja kaasureaktioiden selostaminen jo suomeks on aika haastavaa meikäläiselle, saatika sitten englanniks. Noh, mutta onneks meistä kukaan ei oo ydinfyysikko tai natiivi englannin puhuja. Hihi.

Miä nukuin teltassa parhaiten näistä öistä mitä täälllä on tullu nukuttua! Heräsin ekan kerran ja olin haltioitunut että itseasiassa heräsin unesta enkä vaan semmosesta horroksesta. Muutkin tais olla nukkunut ihan ok. Aamulla kun kurkkasi teltasta ulos, niin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Voisko parempaa keliä olla?! Syötiin aamiaiset, pakattiin kamat ja saatiin uudet koordinaatit mitä kohti alettiin hiihtelemään. Oli aivan mahtia hiihtää lumisilla rinteillä auringonpaisteessa täydessä hiljaisuudessa. Ihan loistava kokemus. Just puhuttiin muitten kanssa että ekaa kertaa tuntuu noillla reissuilla että haluais itseasiassa jäädä toiseksi yöksi. Tahtoo uudelleen!

Lounastauko auringonpaisteessa

Kairattiin reikiä juomaveden ottamista varten

Paluumatka

Paluumatkalla mentiin lopussa kaikki yhdessä takasin parkkipaikalle, mistä taksi taas nouti meidät takasin Altaan. Nyt on vähän lihakset kipeät, mutta olo on innostunut ja voisin lähtee heti takasin! Ainoo harmi on se, ettei noita maisemia yksinkertasesti saa kuviin ikuistettua.

 - Veera

Ulkoilua ja illallisia

Saatiin koulusta käyttöömme polkupyörät kun osallistutaan tälle ulkoilmakurssille. No pyöräähän piti päästä testaamaan. Käytiin Karolin kans fillaroimassa. Oli ihan jees, mutta toi fillari ei oo kyllä mikään miun suosikki. Se on hiukka liian iso miestenpyörä, missä vaihteet raksaa. Mutta onhan se parempi ku ei mitään. Löydettiin Altasta myös hiekkaranta. Se oli aika ylläri, ihan hienoo hiekkaa vieläpä. Yleensä täällä nää rannat on aika kivikkoisia.

Yhtenä päivänä lähin sitten lenkille, ja aattelin kävästä mäkihyppytornilla. Matkalla oli ihan hurjan kaunis keli, aurinko paistoi ja ihan pikkunen tuulenvire. Nooh, paluumatkalla oli jo ihan hullu myräkkä, ja se yltyi ihan hetkessä. En vieläkään oikeen tajua mistä se tuli, mutta tuuli oli hurja ja luntakin tiputteli. Näkyvyys nolla. Oijoij, onneks olin jo melko lähellä kotia siinä vaiheessa. Kiipesin vanhaan puiseen hyppytorniin. Se oli vähän karmiva, ja sitä oli yritetty ilmeisesti tuhopolttaakin jo parista kohtaa. Noh, onneks se ei romahtanu miu kiipeilyistä. Maisemat oli ihan jees. 

Menomatkan keli oli super aurinkoinen!

Mäkihyppyhökkeli

Paluumatkan keli oli jäätävää tuulta ja lunta

Illalla meillä oli illallinen meijän kämpillä. Marski ja pari muuta oli käyny dyykkaa ja ne oli löytäny aikaslailla perunoita, kanaa ja kastiketarvikkeita, joten he päättivät kokkailla illallista isommalle porukalle. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeks. Tuntuu ihan tajuttoman hullulta, että niin paljon syömiskelpoista ruokaa heitetään vaan roskiin! Roskiin oli ruuan lisäks heitetty myös Norjan lippu ja viiri. Kuulostas jopa rikolliselta, mutta ei oo ihan varmuutta. No saatiin sitten ainakin norjalais illallinen aikaan. :D

Kävin myös Komsa-vuoren toisella puolella lenkillä ja seikkailee kallioilla. Oli aika jees, siellä oli luonnossa jotenki niin nätit värit! Ihan tosi kaunista! Löysin myös ilmeisesti sodan aikasen tähystys bunkkerin, jossa oli tähystysaukko vielä ihan kunnossa. 

- Veera

Far og mor i Alta

Huhuh, nyt on tullut jo laittoman pitkä kirjoitustauko, mutta nyt alan kursia sitä kiinni. 

Iskä ja äiskä tosiaan kävivät minuu täällä pohjosessa moikkaamassa. Vierailu sisälsi paljon ravintolaruokaa, mitä en ole täällä suuremmin syönyt sen hintatason takia. Ennemmin on tyydytty tarjousosaston herkkuihin. Hahah, mutta nyt olikin teemana "Pappa betalar", joten minäki pääsin ravintolaan. :P

Hotelliaamiaiset on parhautta

Käytiin vierailemassa parissa museossa täällä Altassa (taiskin olla ainoat museot mitä täältä löytyy..) ja toinen tais olla harrastelijan pitämä museo saksalaisten sotalaivoista, joita täällä oli yritetty upottaa toisen maailmansodan aikana. 

Toinen museo oli Alta Museum, jossa oli esillä Altan historiaa, perinteitä, saamelaiskulttuuria, kalastusperinteitä ja nykyisyyttä sekä tietysti norjalaisille niin tärkeää hiihtoa ja mäkihyppyä. Museossa oli kanssa esillä kalliomaalauksia ja niiden syntyhistoriaa. Itse maalauksia ei päästy ulos katsomaan, kun siellä oli vielä lumet maalausten päällä. Haaveena olis käydä tsekkaamassa ne vielä ennen kun täältä suunnataan etelään. Vaikutti aika samanlaisilta, mitä oon Suomessakin nähnyt. 

Vikana päivänä käytiin koiravaljakkoajelulla. Oli aivan mahtava kokemus! Jokainen meistä sai oman valjakon ja saatiin toimia ohjastajina. Valjakossa tais olla viisi koiraa, ja sitten kelkka, missä oli jotain tarvikkeita. Sää oli puolipilvinen ja melko lämmin. Oli ihan hurjan hauskaa, vaikka minä ja iskä lennettiinkin kyydistä aina tasasin väliajoin. Lumelle oli pehmee kaatua, eikä valjakkokaan karannut kun kerran. Hahha, huippua hommaa!

Saattaa olla, että iskällä oli vähän koirat ja narut sekasin...

Ruokatauko

Maanataina porukat sitten kävivät vielä hakemassa matkalaukkuihin multa täytettä, kun tota tavaraa on ihan luvattoman paljon täällä kertynyt. Heillä matka jatkui Tromssaan bussilla ja sieltä lentäen Suomeen. Olipas hauska taas saada vierailijoita! 

- Veera

Back in Alta

Nyt ollaan oltu semmonen viikko Altassa Saksan reissun jälkeen. Tuntu vähän karulta palata tänne pieneen Altaan Berliinin ja Münchenin jälkeen, mutta eipä voi mitään. Täällä kelit oli ollut ilmeisen lämpimiä ja aurinkoisia kun oli lumet sulanu ihan hyvällä vauhdilla. Mulla on edelleen tämä (krooninen)flunssa. Tää on siis nyt kolmatta viikkoa joten ei tunnu enää miltään peruslenssulta. Huoh. Inhottavaa olla vaan sisällä ja käydä hitailla päiväkävelyillä. Ei kyllä nyt tunnu muukaan auttavan. 

Käytiin yks päivä Marskin kans kuitenkin Komsan huipulla kun oli auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Tuultakaan ei ollu juuri ollenkaan joten sää oli aivan huippu. Komsa oli ihan erilainen nyt verrattuna siihen kun kävin aikasemmin. Paljasta kalliota oli jo vaikka ja kuinka ja aluskasvillisuus näky. Oli ihan hauska tuntee jalkojen alla jotain muutakin ku lunta ja jäätä. Ja muistattekos kun kävin ekoja kertoja Komsalla ja aurinko näyttäyty ihan pikkusen vuorten takaa. Nyt aurinko oli jo ihan hullusti ylempänä! Ja nytkin kun kirjottelen on kello puol 9 illalla ja ulkona on vielä suht valosaa. Kesä ja valoisuus tulee ihan uskomatonta vauhtia! JE!

Mä niin tykkään noista maisemista aurinkoisilla keleillä! oijoij!

Tän flunssakauden rajoituksissa käytiin myös merenrantakävelyllä Marskin ja Roosan kanssa. Oli aika jees, löydettiin paljon simpukoita, levää, kuivattuja (haisevia) kaloja, jäämeren ja aaltoja. 

Haju näissä oli aika infernaalinen

Tänään oli käytiin roadtripillä Roosan ja sen siskon, Reetan ja Nooran kans. Tarkotuksena oli ajella Hammerfestiin. Aamulla kun herättiin niin olikin satanu n. 10cm lunta, joten ajokeli ei ollu mikään huippu mutta päätettiin kuitenki lähtee. Nooh, siinä kaikkien tietyömaiden jälkeen saavuttiin sillalle, jonka jälkeen olis tunneli. Tunnelin eessä kuitenki oli jonku verran jonoa ja mietittiin etä ehkä se on joku yks kaistainen joten pitää vähän odotella. Lopulta kuitenki ilmeni että tunnelissa oli sattunu joku onnettomuus ja että se kestäis pari tuntia ennen ku siitä pääsis läpi. Meillä ei ollu niin paljoo aikaa odotella vaan käännyttiin takas. Hahha, oli aika epäonninen roadtrip tällä kertaa. Ehkä uudestaan sitten ku on taas sulat tiet ja aurinko paistaa niin ois noi maisematki vähän paremmat ku nää:

Huomenna tulee porukat Altaan, ja flunssakin tuntuu jo ees vähän paremmalta. Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu! :D

- Veera