Helle ja vaellus part 2.

No huhuh! Ny on lämmin. Helteet tais alkaa perjantaina ja ne onkin sitten jatkunut tähän tiistaihin asti. Huomenna ilmeisesti luvassa ukkosta, joten luulis säänki vähän viilenevän. Meikäläisen huone on onneksi kuitenki ns. "bunkkerissa" eli maan alla, joten tää on talon ainoa viileä osasto! :3 en valita. 

Perjantai-ilta vietettiin helteisessä Englischer Gartenissa ja lauantaikin meni siellä aika pitkälti. Käytiin me juomassa kylmät mehut yhessä kahvilassa ja illalla kun oli vähän viileempi niin pelattiin frisbeetä. Mä oon alkanu kehittymään siinä! Sen lentosuunta ei oo enää 180 astetta ympärille, se menee jo suht koht oikeeseen suuntaan! :D onneks Englischer Gartenissa on tilaa mokailla... 

Sunnuntai meni taas vaelluksen merkeissä. Käytiin Wallbergissä, noin tunnin junamatka ei ollu mitenkään paha, aamuherätys vaan vähän kirpasi. Vaellus oli aivan huippu! Alkuperäissuunnitelman mukaan meillä ois ollu käppäiltävänä 16km, mutta päätettiinki ottaa vähän pidempi reitti. Lopulta oltiin kävelty joku 27km 9 tunnissa! :D hha, ja lämpöä oli sen 30 astetta. tatataa. Arvatkaas kuka toteutti edellispostauksessa puhutun suomalaisrusketuksen? No minäpä tietenki. Unohdin aurinkorasvan kotiin, eikä muillakaan ollu mukana joten palasin kotiin illalla kirkuvan punasena. Jos mun intialainen kaverikin palo siellä, niin miten en sitten minä valkosen nahkani kanssa?! Noo, lotrasin illalla oikeen hartaudella after sunin kanssa, niin kyllä se nyt alkaa jo vähän paremmalta näyttämään. 

Alppiammuja oli siellä aika paljon!

Jeeei! Wallberg 1722m!

Mä niin tiedän tän homman...

Eikä tämäkään niin vieraalta näyttäny..

Eilen oli Saksassa yleinen vapaapäivä (koska kesäpäivänseisaus), joten päätettiin kokoontua taas Rohanille, syödä yhessä ja viettää samalla Giulian läksiäisiä. Kaks intialaista oli lupautunu tekemään intialaista ruokaa ja Giulia italialaista. Mä lupauduin tekemään jälkkärin. Tarkotuksena oli tehä suomalaista mustikkapiirakkaa, mutta en kyenny löytämään mustikoita koska kaupat oli tietenki kiinni. Tein sitten omenapiirakkaa. Oli sekin ihan jees. :)

Mutta ne muitten pöperöt, omnom! Voi ku itekki osais, yritin kyllä vähän urkkia että miten he ovat ne loihtineet, mutta tais jäädä pääosin salaisuuksiks! 

- palanutta nahkaansa paranteleva Veera