keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kakkukestejä

Viime kerrasta me ollaan löydetty monia syitä syödä kakkuja, pullia ja vohveleita! 

Laskiaissunnuntai ja -tiistaikin meni ohi niin, että hujahti. Päätettiin kuitenkin järjestää parin muun suomalaisen kanssa laskiaisrieha muille vaihtareille. Minä oon saanu jostain syystä lisänimen "grandma". Johtuisko se siitä että minä neulon, leivon ja tiedän miten hanskat korjataan neulalla ja langalla. Joten pitihän minun myös mummina leipoa laskiaispullia kaikille! :D Laskuvälineinä toimi pulkkaa, muovipussia lumella ja ilman sekä pyllyliukureita. 

Päivällä meijän pulkkamäki oli vielä ihan täynnä muksuja

Laskiaispullatehdas



Taisin saada jonkunnäkösen hiusmurtuman häntäluuhun, kun nyt parin päivän jälkeenkin edelleen tuntuu hiukka kivuliaalta.. Oli kuitenkin ihan hurjan hauskaa! Pitäis käydä toisenkin kerran laskemassa mäkeä. 

Seuraavana päivänä meillä oli koulussa hiihtoa ja olin jo pelko perseessä että mitähän siitä tulee minun mäenlaskuhaavereiden jälkeen. Nooh, minun tuurilla tietysti meillä oli alamäkilaskua hyppyreistä ja mutkista ja vaikka ja mistä. Minä yritin kaatua mielummin vaikka edes naamalleni ku pyllylleni! Tää oli hauskin hiihtotunti näin pitkälle, paras kurssi ikinä tämä.  



Lauantain ESN järjesti reissun Kautokeinoon. Tarkotus oli lähtee 9 aikoihin bussilla, mutta tämä bussipa oli myöhässä kaksi tuntia, joten odoteltiin mukavasti yliopistolla. Noo päästiin lopulta Kautokeinoon ja ekana käytiin todella mielenkiintosen näköisessä talossa. Meillä oli siellä opastettu kierros. Talon ensimmäinen osio oli rakennettu 50-luvulla ja se on ollut ensimmäisiä rakennettuja rakennuksia Kautokeinossa. Sen aikaiset Kautokeinolaiset olivat olleet poronhoitajia, jotka ovat asuneet tiipiissä ja muuttaneet porojen mukana vuodenaikojen mukaan. 

Taloa oli laajennettu ja yhdistettykin viereiseen taloon. Jokainen laajennus oli omantyylisensä sisältä ja siellä oli nähtävillä saamelaiskulttuuria, heidän perinteisiä hopekoruja, matkamuistojas sekä myös muiden paimentolaiskulttuurien (muistaakseni Afganistanista) perinteisiä käsitöitä ja tavaroita. Pariskunta, Frank ja Regine, jotka olivat talon rakentaneet muuttivat 50-luvulla Saksasta Kautokeinoon ja rupesivat valmistamaan paikallisille hopeakoruja, jotka on tärkeä osa saameilaisten pukeutumista. Pariskunta asuu edelleen taloon rakennetussa omassa yksityisessä asunnossa ja talossa on nähtävillä myös heidän omia taideteoksia.


Pihan aitoissa oli aika söpöt ja persoonalliset ovet


Tämä Afganistanilainen huone oli ihan minun suosikki!



Reginen vaiheessa oleva taideteos






Tämän jälkeen tarkoitus oli vierailla eräässä kirkossa, mutta koska bussi oli aamulla niin pahasti myöhässä, niin kirkkoa oltiin jo sulkemassa kun me sinne saavuttiin. Nähtiin se siis vaan ulkopuolelta.  



Sunnuntaina juhlittiin ystävänpäivää yhteisen illallisen merkeissä. Kaikki siis toivat jotain syötävää mukanaan ja sitten mutusteltiin yhessä. Minä tein itsetuhoisesti pitsaa tilaisuuteen jossa oli myös italialaisia, ei tullu ainakaan mitään tappotuomiota joten koen onnistuneeni! :D Ja opetin tosiaan myös erään näistä italiaanoista korjaamaan hanskansa neulalla ja langalla. 

Karol ja Karolin kakku


Eilen ulkoilukurssilla käytiin hiihtämässä umpihangessa, opeteltiin suunnistamista ja nuotiontekoa. Oli aikas jees! Tuttuja asioita pääosin, mutta haluaisin kyllä kovin oppia lisää tuosta minulle elinikäisestä kompassimysteeristä. Jospa tämän kurssin jälkeen oppisin sitä käyttämään. 



Loppuun vielä syöpöttelyyn sopiva kuva. Meijän kämppis oli tehny vohveleita yks ilta ja jättäny meille taikinaa, niin että voitiin tehä itelleki. JEe!

- Veera

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti